Kotityöskentelypäivä

Voin työskennellä aina silloin tällöin myös kotona. Toisaalta työn rajaaminen työpaikalle olisi ihanne, toisaalta taas kotona työskentely on vapaamuotoisempaa. Kotona ei välttämättä tule yhtä paljon keskeytyksiä kuin työpaikalla. Sain melko ison tehtävän valmiiksi, vaikka aikaa kului luvattoman paljon. Pitäisi antaa itselleen lupa olla vähemmän kriittinen.

Tehtävä vaati melkoisen tovin istumista tietokoneen äärellä. Nyt on aika lähteä tekemään toisenlaista tehtävää, sillä lumen luonti on vastapainoa tämän päivän aherrukselle. Mielessäni on jo perjantai. Tunnelman luojaksi soikoon Easy Beatsin "Friday on my mind".

Paluu arkeen

Hiihtoloma on ohi, mutta onneksi hiihtokelit jatkuvat. Sulattelen mielessäni myös viime viikon kulttuuri- ja muita elämyksiäni, joiden avulla jaksan taas töissä.

Lyhyenkin loman jälkeen töihin paluun ensimmäinen päivä on lähes aina jossain määrin haasteellinen. Kuinka ollakaan tietotekniset yhteydet eivät toimi aivan yhtä moitteettomasti kuin ennen lomaa. Toki yhteys tulostimeen on ollut ongelmallinen aiemminkin, mutta jostain syystä tänään tulostaminen on ollut erityisen haastavaa ja vaatinut voimavaroja entistä enemmän. Sähköpostikin pursuaa viestejä, jotka odottavat vastauksia. Onneksi osa viesteistä on työyhteisön ilmoitusasioita, joihin ei tarvitse vastata.

Täytyy olla iloinen, että on työpaikka, johon palata. Lomautuksista ei ole toistaiseksi puhuttu, mutta huhuja on kuulunut lomarahojen leikkauksista. Kesään mennessä asia selvinnee.

Kissojen vuosi

Tapasin matkallani rakkaiden veljen lasten ja muiden läheisten lisäksi ihanat kissarouvat Öpön ja Nanqin ja suloiset kissaneidit Nopan ja Papun sekä komeat koiraherrat S:n ja I:n, joiden kaikkien kunniaksi soi "The Year of the Cat" Al Stewartilta. Hector teki kappaleen suomeksi nimellä "Kissojen yö", joka on myös loistava esitys.

Öpö yläkuvassa ja Nanq alakuvassa.

Paluu kotiin lyhyeltä matkalta

Palasin kotiin noin tunti sitten linja-autolla. Egotripin "Matkustaja" sopii juuri nyt tähän hetkeen. Sanat ja musiikki ovat erittäin koskettavat.

Hiihtelen hankia hiljalleen

Olen iloinen, että olen päässyt hiihtämään muutaman vuoden tauon jälkeen. Aurinko paistaa ja ilmassa on jo kevättalven tuoksua, joka palauttaa mieleeni lapsuuden hiihtoretkien tunnelmat. Lapsena oli tavallista, että pakkasimme sisarusteni kanssa eväät mukaan ja lähdimme metsään hiihtämään koko päiväksi tai laskemaan mäkeä pulkalla tai tavallisilla suksilla. En edes ymmärtänyt, että mäenlaskussa voisi tarvita erilaiset sukset kuin hiihtämisessä.

Osallistuin useana talvena myös erilaisiin kunnallisen tason hiihtokilpailuihin, joissa menestyin kohtalaisesti. Voin palauttaa myös mieleeni suussani veren maun , joka muistutti heikosta valmistautumisesta kilpailuun. Muistona kilpailuista on pari tusinaa kahvilusikoita ja jopa oman kansakoulun parhaan tyttöhiihtäjän pokaali vuodelta 1967.

Kilpailut ovat jääneet, mutta hiihto on harrastuksena edelleen minulle rakas laji. Hiihdon ansiosta olen aikuisena harrastanut liikuntaa aina jossain muodossa. Sauvakävely on ollut hyvää jatkoa hiihdolle. Jo monta vuotta ennen sauvakävelyn "keksimistä" urheiluseuramme järjesti kesäisissä hiihtoharjoituksissa kävelyä suksisauvoilla, mm. jyrkkien mäkien nousua.

On melkein puolipäivä ja pakkasta on edelleen noin 11 astetta. Ajattelin lähteä hiihtämään noin tunnin kuluttua, jolloin aurinko on jo varmasti lämmittänyt ilman sopivaksi hiihtolenkkiä varten.


Puen päähäni kuvassa olevan islantilaisvillaisen hiihtopäähineeni, joka on edelleen sopivasti lämmittävä ja hengittävä. Ostin sen tasan kymmenen vuotta sitten Tukholmasta.

"Happamia", sanoi kettu pihlajanmarjoista

Kun olen lomalla, on aikaa kirjoitella rauhassa, kun työhuolet eivät paina. Olen iloinen, että Länsi-Suomessakin voimme nauttia lumisesta talvesta.

Lupasin käsitellä aika ajoin sananlaskuja. Kun joku näyttää kärvistelevän kateuden puuskissaan, ulkopuolisen tarkkailijan on tapana käyttää vertausta ketusta ja pihlajanmarjoista. Lapsena en oikein ymmärtänyt vertausta, mutta asia on valjennut minulle moninkertaisesti vanhemmiten.

Kateutta on pidetty hävettävänä tunteena, joten kettukin päätyi mitätöimään pihlajanmarjat. Kadehtimininen koetaan usein hyvin fyysisenä, niin kuin kettukin sen ilmeisesti koki. Wikipediassa on kooste kateuden ilmenemisestä, joten lisää määritelmiä löytyy sieltä.

Tässä lisää kateutta kuvaavia sananlaskuja ja sanontoja:
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön."

"Kateus vie kalatkin vedestä."

"Kateus täytyy ansaita, säälin saa pyytämättäkin."

Helmikuun alussa myös Helsingin Sanomissa käsiteltiin kateutta otsikolla: Kateus pilaa ilon työpaikoilla. Olen samaa mieltä, mutta miten kateus saataisiin työyhteisön voimavaraksi tai edes yksilön voimavaraksi.

Lomapäivä ja Ystävänpäivä

Tänään on ensimmäinen lomapäivä ja Ystävänpäivä. Nukuin pitkään ja lueskelin aamun lehtiä kaikessa rauhassa. Kotitöiden ja kaupassa käynnin jälkeen istahdin koneeni ääreen kirjoittelemaan ja kuuntelen samalla Entisten nuorten sävellahjaa.


Taustalla soi parasta aikaa "Is this the way to Amarillo" Olettaakseni oheinen video on alkuperäisen esittäjän.

Olen -70-luvun nuori ja omistin silloin Toivelaulu-vihon, jossa tämäkin laulu oli. Viikon kohokohta oli silloin Nuorten sävellahja. Olimme hankkineet siskoni kanssa radio-kasettinauhurin, johon äänitettiin sävellahjassa soitettuja levyjä.

Koska on ystävän -päivä haluan julkaista ystävieni lähettämiä parhaita tekstiviestejä:
1) "Puh, Nasu kuiskasi. "No mitä?" "Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhia käpälästä kiinni. Tarkistin vaan, että olet siinä."

2) Vaikka en sua nää, tahtoisin tähdentää: sinä siellä juuri oot ystäväni suuri - oi tuurien tuuri!
Hyvää Ystävän päivää!

Kiitos ystävät, että olette olemassa!

Sananlaskuja

Kun kävelin eilen liukkaalla kadulla, mieleeni tuli vanha tietoisku heikoilla jäillä liikkumisesta. Elettiin 1960-lukua, jolloin televisiossa oli yksi mustavalkoinen kanava. Tietoiskussa mies kävelee jäätä pitkin, jää ritisee joka askeleella, kunnes mies putoaa veteen. Asiaan kuului tietysti opettavainen selostus, joka päättyy muistutukseen meille kaikille:
"Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan."

Minusta sanonta toimii hyvin monessa kohtaa ja käytän sitä eri asiayhteyksissä. Yksi usein viljelemäni lausahdus on "Meni sitten syteen tai saveen, asia on vaan tehtävä". Loppu vaihtelee sen mukaan, mitä milloinkin olen tekemässä.

Blogini teemoittelua

Olen monesti miettinyt, miten totta erilaiset sananlaskut ja hölmöläistarinat ovat tässä päivässä. Valon kantamista pimeään huoneeseen tunnutaan harrastavan aina silloin tällöin. Myönnän syyllistyväni siihen itsekin.

Voisinkin kirjoitella blogissani havainnoista arjessani, jotka palauttavat mieleeni isovanhempieni ja vanhempieni käyttämiä vanhoja sanontoja. Ne ovat hiljaista tietoa, jota olisi tärkeä saada siirrettyä seuraavalle sukupolvelle.