Kun olen lomalla, on aikaa kirjoitella rauhassa, kun työhuolet eivät paina. Olen iloinen, että Länsi-Suomessakin voimme nauttia lumisesta talvesta.
Lupasin käsitellä aika ajoin sananlaskuja. Kun joku näyttää kärvistelevän kateuden puuskissaan, ulkopuolisen tarkkailijan on tapana käyttää vertausta ketusta ja pihlajanmarjoista. Lapsena en oikein ymmärtänyt vertausta, mutta asia on valjennut minulle moninkertaisesti vanhemmiten.
Kateutta on pidetty hävettävänä tunteena, joten kettukin päätyi mitätöimään pihlajanmarjat. Kadehtimininen koetaan usein hyvin fyysisenä, niin kuin kettukin sen ilmeisesti koki. Wikipediassa on kooste kateuden ilmenemisestä, joten lisää määritelmiä löytyy sieltä.
Tässä lisää kateutta kuvaavia sananlaskuja ja sanontoja:
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön."
"Kateus vie kalatkin vedestä."
"Kateus täytyy ansaita, säälin saa pyytämättäkin."
Helmikuun alussa myös Helsingin Sanomissa käsiteltiin kateutta otsikolla: Kateus pilaa ilon työpaikoilla. Olen samaa mieltä, mutta miten kateus saataisiin työyhteisön voimavaraksi tai edes yksilön voimavaraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti