Tunnelmia vuodelta 1972

Näin viikonlopun jälkeen mielessäni soi Vicky Leandrosin euroviisu vuodelta 1972. Tällä musiikilla virittäydyn viikon haasteisiin.

Ajatuksia ennen kurssitapaamista

Aivan uskomatonta, miten aika kuluu. Valmistuin ensimmäiseen ammattiin jouluna 1978. Huomenna tapaan sen kunniaksi järjestetyssä kurssikokouksessa ihmisiä, joita en ole tavannut yli 30:een vuoteen. Vähän on jännitystä ilmassa. On mielenkiintoista kokea, mitä yhteistä meillä tapaamiseen osallistuvilla on muuta kuin yksi yhteinen ammatti ja suurin piirtein sama ikä.

Mietin, mitä kaikkea on mahtunut elämääni kolmen vuosikymmenen aikana. Elämässäni on ollut paljon hyvää, mutta myös vaikeita ja kipeitä aikoja olen elänyt. Ei kukaan koskaan uskotellutkaan minulle, että elämä olisi helppoa. Kaikkien kokemusteni jälkeen olen kasvanut entistä vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Kun on tarpeeksi vanha ja vahva uskaltaa kaikissa tilanteissa olla aidosti oma itsensä.

Menneiden aikojen muistoksi olen valinnut musiikiksi "Those were the days my friend". Kuuntelin tätä koskettavaa kappaletta yhdessä ystäväni kanssa muutama viikko sitten.



Lisäys la 28.3.2009: Ai niin, olihan rakkauttakin ilmassa silloin syksyllä 1978. Sen kunniaksi laitan soimaan ihanan, hunajaisen kappaleen vuodelta 1978 "Love is in the air".

Kevätpäivän tasaus ja sukulaistapaaminen

Onpa mukavaa, että vihdoinkin on se päivä, jolloin päivä ja yö kestävät yhtä kauan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän valoa tunnun tarvitsevan.

Kulunut viikko on ollut taas työntäyteinen. Nyt on onneksi edessä viikonloppu. Menen tapaamaan vanhempiani, sisaruksiani ja heidän lapsiaan. Yhden veljeni poika hikoilee tällä hetkellä ylioppilastutkinnon pitkän matematiikan kokeessa. Luotan vahvasti nuoren miehen osaamiseen, sillä hän on matemaattisesti lahjakas, toisin kuin tätinsä. Kävipä nuorelle miehelle miten tahansa, hänellä on aina paikka sydämessäni niin kuin kaikilla muillakin sisarusteni lapsilla. Heissä on sukumme jatkuvuus.

Kaikille rakkailleni toivotan hyvää kevätpäivää. Musiikkivalintani on tänään The Hollies -yhtyeeltä.

Vihaa ja raivoa ilmassa

Työviikko on vihdoin päättynyt taas lauantaipäivään. Kun ajattelen tätä viikkoa kokonaisuutena olen muutaman kerran joutunut vihan ja raivon ilmapiirille alttiiksi. Ensimmäisenä sain ryöpyn työtoveriltani, jolle esitin toiveen oikeista käsitteiden käytöstä. Toinen raivoisa episodi toteutui kokouksessa, josta yksi henkilö lähti pois ovet paukkuen. Lisäksi pari opiskelijaa on ollut raivoissaan vaatimuksista, joita heille esitin. On siis kevät ja se näkyy muunakin työyhteissössäni kuin valon lisääntymisenä.

Raivo voi tutkitusti riistää hengen, sanotaan HS:n artikkelin otsikossa. Niinpä niin, voisipa edes joskus viettää työyhteisössä raivotonta viikkoa.

Mä oon lakannut huolehtimasta, laulaa Mamba radiossa. Mamban sanojen myötä lähden viettämään viikonloppua.

Kulttuurielämys vailla vertaa

Olen hyvällä tavalla hämilläni Jorma Uotisen loistavasta esityksestä Porin Promenadikeskuksessa 6.3.2009. Hän kertoi tarinaansa laulaen, tanssien ja puhuen.Tarinassa mies matkusti Berliiniin, Pariisiin ja Roomaan. Esitys ei jättänyt varmasti ketään kylmäksi. Ihailin Jorman kykyä heittäytyä rohkeasti esitykseensä. Erityisen paljon minua liikutti Jorma Uotisen loistava tulkinta Edith Piafin kappaleesta "Non, Je ne regrette rien".

Täydellisen päivän tavoittelua

Voisiko vielä keski-ikäisenä naisena kokea samanlaisia täydellisiä päiviä kuin lapsena ja nuorena? Kysymys on retorinen ja jää leijumaan ilmaan. Naisten päivänä on lupa haaveilla ja tavoitella täydellistä päivää Lou Reedin musiikkia kuunnellen. Suljen silmäni ja annan musiikin viedä minut haavemaailmaan.





Lou Reed - Perfect Day

Just a perfect day
drink sangria in the park
And then later when it gets dark
we go home

Just a perfect day
feed animals in the zoo
Then later a movie too
and then home

Oh, it's such a perfect day
I'm glad I spent it with you
Oh, such a perfect day
You just keep me hanging on
you just keep me hanging on

Just a perfect day
problems all left alone
Weekenders on our own
it's such fun

Just a perfect day
you made me forget myself
I thought I was someone else
someone good

Oh, it's such a perfect day
I'm glad I spent it with you
Oh, such a perfect day
You just keep me hanging on
you just keep me hanging on

You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow
You're going to reap just what you sow

Katso kun keho puhuu!

Työhöni kuuluu osallistuminen muutaman kerran vuodessa järjestettävään toimialan kehittämispäivään. Päivä oli kokonaisuutena onnistunut, mutta eniten minua kiehtoi näyttelijä Laura Jurkan esitys, jonka otsikko oli "Älä vedä hernettä nenään korvat höröllä, vaan ole rinta rottingilla ja ihan äimän käkenä! Katso kun keho puhuu!"

Tuntuu, että juuri tänään tarvitsinkin Lauran esityksen. Olen kuullut näitä samantyyppisiä esityksiä aiemminkin ja joudun jatkuvasti työssäni vakuuttamaan omia esityksiäni kehonkielellä halusinpa sitä tai en. Tiedostamattaan saattaa omalla ruumiillaan viestittää jotain sellaista, joka ei täsmää puheen kanssa.

Lauran esityksessä sai nauraa paljon. Ihailin myös hänen tapaansa kantaa itsensä ja aitoutta ja uskallusta viitata myös masennukseensa. Hän esiintyi meille kokonaisena ihmisenä, joka uskalsi tuoda esiin oman haavoittuvuutensa. Ylen Elävässä arkistossa on mahdollisuus katsoa Mirja Pyykön ohjelma Kansakunnan perilliset, jossa Laura kertoo perheestään ja omasta paikastaan siinä.

Kielletty hedelmä, elokuva lestadiolaistyttöjen kasvusta

Palaan vielä viikon 8 kulttuurielämyksiini, joita olen sulatellut jo hetken. Kävin katsomassa elokuvan "Kielletty hedelmä". Pidin siitä erityisen paljon. Elokuvassa tarkasteltiin kahden nuoren lestadiolaistaustaisen tytön kasvutarinaa.

Monessa kohtaa oli helppo peilata omaa kasvua samanikäisenä nuorena tyttönä. Minäkin olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni yhden herätysliikkeen yhteisön vaikutuksessa. Kävin yhteiskoulua, jossa Länsi-Suomen rukoilevaisuuden henki vaikutti sekä hyvässä että pahassa.

Tänään 2.3. klo 21.50 ylen Voimala -ohjelmassa keskustelllaan aiheesta: "Toteutuvatko ihmisoikeudet lestadiolaisuusyhteisössä?". Uskon, että tulossa on mielenkiintoinen keskustelu.

Ylen sivuilta löytyy paria arviointia "Kielletystä hedelmästä", sivulla voi katsoa Yle Areenassa olevan esittelyn elokuvasta.