Vaikka aika kuluu muuten nopeasti, marraskuussa päivät tuntuvat matelevan. Yksi syy on jatkuva pimeys, joka vie voimia. Ymmärrän kyllä, miksi marraskuuta kutsutaan kuoleman kuukaudeksi.Odotan valoa, jonka jo pienikin lumipeite saisi aikaan. Täällä länsirannikolla pysyvä lumi ei ole ollut itsestäänselvyys enää läheskään joka talvi. On ollut vuosia, jolloin syksyinen sää on jatkunut koko talven.
Oheisen Pariisin matkakuvan pienet, valoa läpäisevät ja heijastavat yksityiskohdat tuovat lohtua ja iloa. Matkalaiset odottelivat terassilla päivän pääateriaa leppoisissa tunnelmissa. Kiire oli poissa ja olimme läsnä hetkessä ja aurinkokin paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti