Nadine Stairin runon esitin blogissani jo kesällä 2009. Pidän runosta kovasti ja se liikuttaa minua joka kerta aina enemmän. Vaikka Nadinen kirjoituksessa on jonkinlainen sävy elämättömästä elämästä samaan aikaan siinä on toivoa.
Runo alkuperäisenä:
If I had my life to live over
I'd dare to make more mistakes next time.I'd relax, I would limber up.
I would be sillier than I have been this trip. I would take fewer things seriously. I would take more chances. I would climb more mountains and swim more rivers. I would eat more ice cream and less beans. I would perhaps have more actual troubles, but I'd have fewer imaginary ones. You see, I'm one of those people who live sensibly and sanely hour after hour, day after day. Oh, I've had my moments, And if I had it to do over again, I'd have more of them. In fact, I'd try to have nothing else. Just moments, one after another, instead of living so many years ahead of each day. I've been one of those people who never goes anywhere without a thermometer, a hot water bottle, a raincoat and a parachute. If I had to do it again, I would travel lighter than I have. If I had my life to live over, I would start barefoot earlier in the spring and stay that way later in the fall. I would go to more dances. I would ride more merry-go-rounds. I would pick more daisies. Nadine Stair, 85 years old.
Jos saisin elää elämäni uudelleen
Jos saisin elää elämäni uudelleen,
yrittäisin tehdä enemmän erehdyksiä.
Rentoutuisin, olisin pehmeämpi,
olisin hullumpi kuin olen ollut matkallani.
Olisi vähemmän asioita, joita ottaisin vakavasti.
Tarttuisin useampaan mahdollisuuteen, matkustaisin enemmän.
Kiipeäisin useammalle vuorelle,
ylittäisin useampia jokia ja katselisin useampia auringonlaskuja.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja.
Minulla olisi vain muutama todellinen ongelma
ja vähemmän kuviteltua.
Ymmärräthän, olin yksi niistä ihmisistä,
jotka elivät ennakoiden, viisaasti ja järkevästi,
tunti tunnilta, päivä päivältä.
Toki minulla on ollut hetkeni
ja jos voisin elää elämäni uudelleen,
minä kokisin niitä paljon enemmän.
Itse asiassa en yrittäisikään muuta,
vain silmänräpäyksiä, toinen toistensa jälkeen
sen sijaan, että olen elänyt niin monta vuotta etukäteen.
Olen yksi niistä ihmisistä, jotka
eivät menneet minnekään ilman kuumemittaria,
lämminvesipulloa, suuvettä, sadetakkia ja laskuvarjoa.
Jos voisin elää elämäni uudelleen,
matkustaisin paljon kevyemmällä kantamuksella,
paljon kevyemmällä kuin tässä elämässä.
Kulkisin paljain jaloin aikaisin keväällä
ja jatkaisin pidemmälle syksyyn.
Ajaisin karusellissa ja pyydystäisin lumihiutaleita,
tapaisin useampia ihmisiä, poimisin kukkia ja tanssisin enemmän.
PS. Karusellin sijaan haluaisin edes kerran vielä elämässäni päästä moottoripyöräajelulle ja tuntea uudelleen sen vapauden ja luottamuksen tunteen, jonka koin viime kesänä. Kiitos siitä ystävälleni.
