Ei tullut takkia vaan liivi

Vuodesta 2010 ei tullut  ihan sellaista kuin odotin vaan osa hartaista toiveista jäi toteutumatta. Sadussa hiiren piti ommella kissalle takki, josta tulikin tynkä takki eli liivi. Sellainen tunne minullakin on menneestä. Täytyy yrittää korjata tilanne vuonna 2011. Pitää jaksaa uskoa uuteen mahdollisuuteen ja todellisuuteen ja aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Sanotaan, kun jotain oikein toivoo ja haluaa, asia toteutuu.

Onnellista vuotta 2011!

Hyvää Joulua

Pieni tyttö luo naiseutensa perustaa

Pieni sukulaistyttöni (5 v) tietää, miten hän rakentaa tyttöyttään ja samalla luo perustan naisellisuudelleen. Hänellä on selkeä näkemys siitä, mitä hän haluaa. Hän tietää, minkälaiset vaatteet hän pukee arkeen ja juhlaan ja miten hiukset laitetaan. Hän osaa olla viehättävä terveellä tavalla. Hän elää nyt prinsessa -vaihettaan. Onneksi hän on saanut mahdollisuuden olla myös kiukkuinen ja tyytymätön Pikku Myy.

Rakkaat suvun pienimmät muutama vuosi sitten

Blogin kirjoittelun satunnaisuus

Täytyy selittää, miksi satunnaista satunnaisempi kirjoittelu on lisääntynyt. Uuden työni luonne on nykyään sellainen, että teen lähes koko päivän töitä tietokoneella tai istun kokouksissa. Niinpä kotona yritän tehdä muutakin. On aika aloittaa  viikonlopun vietto, nauttia oleilusta ja kiireettömistä hetkistä. Ehkä katsoa pari hyvää elokuvaa ja hiukan edetä uuden neuleen teossa. Availla mielen ovia.

Vielä yksi viikonloppu

Ensi viikonloppuna olenkin jo lomalla, joka tulee nyt aivan oikeaan saumaan. Uudet työtehtävät ovat vieneet yllättävän paljon voimia. Tarvitsen  tauon kootakseni pääni sisäisen kaaoksen järjestykseksi, josta ammennan palautunutta työniloa.

Lomallani tapaan ystäväni, jonka kanssa teemme suunniteltuja ja suunnittelemattomia juttuja. Odotuksia on ollut jo pitkään, mutta nyt on vihdoin aika toteuttaa ne.

Tänään soi Scorpions

Hänen juhlansa kunniaksi  Scorpions esittää:

Ilmassa jo hyvä syksyn tuoksu

Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin oli aavistus syksyn tuoksua. Taidan aistia tällä hetkellä kaikki tuoksut ja tunnelmat paremmin kuin koskaan aiemmin.

Tänään soi Paula Koivuniemn tulkinta: Balladi elokuvasta klaani, aamuyössä aistein avoimin

Että vielä tässäkin iässä..

.. työssä leipääntyminen voi muuttua yhden puhelinsoiton jälkeen ainakin hetkelliseksi työniloksi. Samaan aikaan kaikkea mukavaa tapahtuu työn ulkopuolisessakin elämässä. On vapautunut energiaa ja katselen maailmaa ehkä vähän ruusunpunaisten lasien läpi.

Musiikkina Robbie Williamsin  esitys  "My way"

Onnea suvun pienimmälle

Tänään vietettiin sukumme nuorimman 5 -vuotis juhlia. Varsinainen syntymäpäivä on 1.9. Nyt on pienellä tytöllä menossa prinsessavaihe. Hello Kitty -teema oli lähes jokaisessa saadussa lahjassa.

Parhaimmat onnittelut kuvien kera pienelle prinsessatytölle!

Rentoa elokuvailtaa

Aion tänään oikein asettua rennosti sohvalle ja katsoa neloselta uusintana tulevan Closer -iholla -elokuvan. Elämä on aika usein sattumista koostuva baletti.

Tässä elokuvan musiikki, joka soi trailerin taustalla:

Ihan mukavia juttuja

..on tapahtunut viimeisen parin viikon aikana, vaikka työssä nyt tuntuukin raskaalta. Saattaa olla, että suuret ratkaisut ovat lähellä päämäärää elämässäni. Kerron niistä sitten lisää, kun ne alkavat olla toteutusvaiheessa. Ei muuta kuin katselen  tulevaisuuteen ja  kiihdytän vauhtia kohti suuria visioita ja unelmia...

Beetasalpaajaa tarvitaan sittenkin

Niin siinä kävi, että aamulla 6.20 sydämen rytmi kääntyi lähes yli vuoden tauon jälkeen eteisvärinäksi. Beetasalpaaja lopetettiin keskiviikkona. Nyt lääkärini määräsi sen uudelleen ja tänään vielä normaalia isompana annoksena. Jos ei hiivatin eteisvärinä olisi mennyt ohi näillä tropeilla, olisin taas joutunut menemään päivystykseen saamaan sähköä. Mutta onneksi ennen puolta päivää rytmi kääntyi takaisin normaaliksi.

Huomenna matkustan maalle  tapaamaan sukulaisia ja osallistun paikkakunnan syysmarkkinoille.

Jo väsyttää taas

Tänään on ollut todella työntäyteinen päivä. Tähän päivään osui myös sydänlääkitykseni muutos. Toista lisättiin ja toinen lopetettiin. Ehkä tämä väsymykseni on osittain seurausta juuri siitä. Huomenna pitää taas istua kehittämispäivän ohjelmaa kuunnellen. Vielä on paljon valmisteltavaa ennen kuin maanantaina opiskelijat saapuvat.

Nyt tarvitaan taistelumusiikkia..

Vuonna 1976..

Olin nuori, juuri  opiskeluni aloittanut ja elin vauhdikasta elämää. Siihen kuului iloisia diskoiltoja hyvien ystävien kanssa. Yksi ihana mies oli kuvioissa mukana silloin ja Harpon Moviestar soi monta kertaa illassa. Tulevaisuus oli edessä  ja auki aikuisuudelle.

Tänä aamuna tuo aika tuli mieleeni, kun kuulin radiosta Moviestarin. Ai niin, se kuvioissa ollut ihana mies täyttää tänä vuonna 60 vuotta.

Hoh hoijaa, töissä taas

Maanantaina se sitten tapahtui, nimittäin työhönpaluu. Sopeutumista tämä vaatii ja arkirutiinien hyväksymistä osaksi elämää: aikaisia aamuherätyksiä ja keskittymistä erilaisiin koulutuksiin ja kokoustamiseen näin aluksi, kunnes sitten kuun lopussa saapuvat opiskelijat enemmän tai vähemmän innokkaina aloittamaan omaa työskentelyään.

Seuraavasta linkistä löytyvän videon ohjeet voivat olla hyödyksi jossain vaiheessa työvuotta.
"How to do nothing at work and still get paid" (huom. en suosittele katsomista, jos olet tosikko)

Hellepäivää täältä Sonisphere Festival -kaupungista

Tänä viikonloppuna Pori on täynnä Sonisphere Festival vieraita. Onhan se hienoa, kun kaupunki on taas täynnä elämää. Ilta on varmaan sen verran tyyni, että musiikki kuuluu terassilleni asti.

Tämä viikonloppu on myös viimeinen ennen töiden alkua. Mutta kesähän jatkuu vielä. Elokuun pimenevinä iltoina on odotettavissa hienoja tapaamisia.

Him on yksi Sonispheren esiintyjistä. Tässä soi "I've been waiting for you"

Jännitystä ja odotusta ilmassa

En olisi osannut ajatella, että lomani viimeinen viikko on näin jännittävä ja kiehtova. Oikeastaan voin sanoa, että kaikista menneistä lomaviikoista ainakin toiseksi paras. Kun avaa itsestään pidätteleviä kahleita, vapautuu uskomaton määrä hyvää energiaa. Juuri tällä hetkellä ilmassa on myös alkavan ukkossään aiheuttamaa jännitystä.

Se ei pelaa, joka pelkää

Loman viimeinen viikko on aluillaan. Nyt on  mahdollisuus vielä ottaa rohkeasti kaikki irti tästä vapaasta ja elää villisti.

Tässäpä heittäytymismusiikkia, Eero Raittisen "Uhkapeluri"

Matkalla menneisyyteenkin

Keskiviikkona oli kohtalaisen hyvä päivä tehdä pieni matka. Ensimmäinen kohde oli Lankatalo Tapion kauppa Kauhajoella. En ole koskaan aiemmin nähnyt niin paljon lankoja ja muuta käsitöihin liittyvää samassa paikassa. Oli vaikea ensin valita, mitä haluaa. Kaikkea oli niin paljon kauniisti aseteltuna.

Seuraava kohde kaupan jälkeen oli isäni yksi väliaikaisista asuinpaikoista Jalasjärvellä Karjalasta lähdön jälkeen. Isä asui lapsena  kuvissa näkyvässä talossa kolme vuotta. Päädyn kahden alimmaisen  ikkunan takana olevat huoneet olivat hänen perheensä käytössä. Koin hyvin tärkeäksi sen, että isä sai pysähtyä katsomaan taloa. Jaoimme palan menneisyyttä isän kanssa äitini, siskoni ja minä.

Heinäkuussa kauan sitten

Heinäkuussa 1980 olin Stockholms Sjukhemissa sairaanhoitajana. Eilen illalla ennen unen tuloa tajusin yhtäkkiä, että  tuosta on aikaa jo 30 vuotta. Jos olisin valinnut muutamaa kuukautta aiemmin toisin, olisin viettänyt heinäkuuni aivan erilaisissa merkeissä. Mutta kun olin valintani tehnyt, oli asian kanssa elettävä.

Vietin helteisen kesän Tukholmaan tutustuen ja yrittäen päästä sisälle ruotsalaiseen elämänmenoon. Jo silloin Tukholmassa asui paljon ulkomaalaisia. Myös työpaikassani oli  useita suomalaisia ja muualta tulleita työntekijöitä, mikä teki työskentelyn ajoittain haasteelliseksi. Tarkoitan mm., jos lääkäri puhui ruotsia puolalaisittain murtaen ja minä kouluruotsillani yritin ymmärtää määräyksen ja kaikin voimin toteuttaa sen ja  säilyttää potilasturvallisuuden.

Tänä kesänä olen usein miettinyt, miten uskalsinkaan silloin asettua alttiiksi uuteen ja tuntemattomaan. Vanhemmiten olen tullut ylivarovaiseksi ja liian harkitsevaksi joissakin asioissa. On minulla toki vieläkin haaveita toteutumattomista unelmista ja uskalluksesta hypätä tuntemattomaan maailmaan.

Sain hyvältä ystävältäni 20 vuotta sitten Ulrich Schafferin pienen,  sykähdyksiä kirjan "Uskallan ... kohdata elämän kasvoista kasvoihin". Lainaan kirjasta ajatuksia, jotka ovat kantaneet minua elämäni eri vaiheissa:

"Minä uskallan kulkea sumussa.
En halua jäädä paikalleni vain siksi
että pelkään tuntematonta.


Vaarallisempaa on virheiden tekemisen pelossa
jäädä odottamaan
kunnes kaikki kirkastuu
ja pelkän odottelemisen turruttamana
menettää kykynsä uskaltaa.
Pysähtyneenä tilassa
pysähtyy myös kaikki kasvu.


Minä en halua 
odottaa elämäni ohi."

Pienen tytön ja minun yhteinen suosikkilaulu

Kun sukulaistyttöni oli noin kaksi vuotias, hänen ehdoton suosikkinsa oli "Täti Monika". Lauloimme ja leikimme sitä usein yhdessä.

Kesälomalaisten kuvatunnelmia

Tänään sain vieraaksi pienet sukulaiseni ja heidän äitinsä. Perheen isä ahertaa vielä tämän viikon töissä. Porissa on paljon tapahtumia tällä viikolla, sillä on menossa Suomi Areena ja jazzit. Kuvissa tunnelmia lomalaisten kiireettömistä  hetkistä.

Puutarhani vanhat perennat

Kun perustin  puutarhani noin kymmenen vuotta sitten, toin muutamia perennoja lapsuuden kotini puutarhasta. Kaikista parhaiten perennoistani,  ne näyttävät viihtyvän edelleen. Ehkä ne ovat ajan saatossa karaistuneet aiemmilla kasvupaikoillaan ja kasvattaneet silloin vahvat juuret kuin tarvittaessa juurtuakseen uuteen paikkaan.  Yllättäen Varjoliljakin viihtyy hyvin kohtalaisen paahteisella ja valoisalla paikalla.

Pieni kesäjuhla

Vietimme kesäjuhlaa,  me sisarukset lapsineen ja muutama suvun ulkopuolinen jäsen. Tunnelma oli leppoisa ja olimme suuren osan ajasta ulkona. Ohessa on muutama kuva lapsista. Pieni tyttö iloitsi prinsessamekostaan.

Moottoripyöräajelulla kesätuulessa

Viime viikonloppu oli yksi tähän mennessä  kesän helteisimmistä. Meillä oli oiva tilaisuus lähteä sopivassa säässä moottoripyöräajelulle ja tutustumaan toiseen kaupunkiin. Ystäväni on kokenut  ja taitava ajaja, minulle taas moottoripyörän kyydissä oleminen on kohtalaisen uusi ja ainutlaatuinen elämys. Oli helppo matkustaa ystäväni kanssa, sillä luotan häneen täydellisesti. Vauhti ja kesätuuli tuntuivat mahtavilta ja aistit olivat avoinna kesälle.  Ehkä vielä lähdemme joskus pidemmällekin matkalle jonnekin, josta emme vielä ihan tarkkaan tiedä.

Kesäpäiviä Hailuodossa

Vietimme ystäväni kanssa muutaman kesäisen päivän Hailuodossa. Saari on kaunis ja hiljaisuutta kaipaavalle erinomainen lomailukohde. Asuimme mökissä, jossa ei ollut muita mukavuuksia kuin viemäri. Sauna lämmitettiin puilla ja vesi kannettiin kaivosta. Moni lapsuuden aikainen asia ja taito palautui mieleen. Elämä voisi olla edelleenkin ajoittain verkkaista, jos sallii sen itselleen. Sellainen tunne jäi, että palaamme saarelle vielä uudelleen.

Kuva on otettu mökkimme terassilta.


AURINKOISTA JUHANNUSTA!

Aitoa rakkautta ja romatiikkaa

Olen aivan haltioissani siitä rakkauden ja romatiikan määrästä, joka välittyi Victorian ja Danielin häätunnelmista. Jos hääpari ja häävieraat pyyhkivät välillä onnen kyyneliä niin voin myöntää, että niin tein minäkin. Parin rakkaustarina ei ole aivan tavanomainen. Onneksi rakastuneet saivat toisensa. Rakkaustarinan alkuvaiheessa kaiketi hovissa pelättiin, ettei Daniel voi olla kyllin sopiva Victorialle. Pitkä seurusteluaika on osoittanut, että rakkaus heidän välillään on syventynyt.

Tässäkin blogissa soi Victorialle ja Danielille tehty häälaulu:

"Jag är din nu"

(Kuva  Iltasanomista)

"Kutsumattomia vieraita" taloyhtiömme tiloissa

Tänään se sitten tapahtui, jota sanoittakin eniten olemme pelänneet rivitaloyhtiössämme: yhteisiin tiloihin oli murtauduttu. Varastokomeroon oli menty sorkkaraudalla ja oli viety ruoholeikkurin polttoainekanisteri ja "trimmeri. Yhdeltä asukkaalta vietiin kesäkukkaistutus komeine purkkeineen.

Pelottaa, mitä tapahtuu ja mitä viedään seuraavaksi. Nyt kyse ei ollut todellakaan pikku-poikien kolttosista vaan ihan suunnitelmallisista varkauksista, joita tehdään jonkun syyn takia ja jotain varten.

Kesäloma alkaa huomenna

Olin tänään viimeistä päivää töissä ennen lomaa. Nyt heittäydyn vapauteen ja aikatauluttomuuden tilaan. Annan kesätuulen viedä. Otan yhteyttä ystäviin, joita en ole tavannut pitkään aikaan. Tutustun uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Teen ystäväni kanssa pieniä matkoja. Siirrymme paikasta toiseen eri kulkuneuvoilla.

Kesän kunniaksi soitan ja kuuntelen blogissani Tomas Ledinin "Sommaren är kort" -esitystä-

Tärkeä elokuva miesten maailmasta

Jo maaliskuun lopussa tuli ensi-iltaan Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva "Miesten vuoro", joka viime viikolla oli ensimmäisen kerran nähtävissä täällä Porissa. Minulla oli mahdollisuus katsoa elokuva 29.5. miehen kanssa. Kumpikin pidimme elokuvasta erittäin paljon.

Kyseessä on elokuva monen suomalaisen miehen keskusteluista saunassa. Lauteilla miehet avautuvat usein hyvin kipeistäkin asioista toisilleen. Kuvaus on hyvin intiimi, jossa jokainen mies on todella aidosti läsnä toisilleen. Kun toinen mies puhuu, toinen mies kuuntelee. Ei tarvita meille naisille tyypillistä yritystä analysoida ja selittää toisen kipeää kokemusta esim. lapsensa kuoleman herättämistä tunteista. On vain se hetki lauteilla ja kaksi miestä, jossa toinen ottaa vastaan hiljaisuudella ja pienillä eleillä toisen ikävän, surun ja itkun.

"Miesten vuoro" -elokuvan esittely löytyy oheisesta linkistä.

Viikonloppuja pienimpien kanssa ja matkoja linja-autolla

Kahtena viikonloppuna olen viettänyt aikaa suvun pienimpien kanssa. Olemme tehneet yhdessä pieniä matkoja kaupungille ja leikkipuistoihin. Poika vieraili viime viikonloppuna. Hän on jo niin iso, että hän matkustaa yksin mennen tullen linja-autossa. Tänään palautan kotiin pienen tytön myös linja-autossa, mutta minäkin matkustan mukana. Samalla matkalla tapaan vanhempiani ja muita sukulaisia.

Lauloimme tytön kanssa tänään yhdessä "Magdaleenaa" ja katselimme Muumi-nauhoituksia.

Kevät vaihtui kesäksi

Tänään kevät vaihtui jo selvästi kesäksi. Puiden lehdet ovat tänään isommat kuin eilen. Ruoho kasvaa kovaa vauhtia. Ehkä viikonloppuna sitä pitää jo leikata. On paljon valoa, joka muistuttaa myös pesemättömistä ikkunoista. Huomenna ikkunoiden pesu saa vielä odottaa, sillä parempi vahtoehto on lähteä katselemaan kesää kaupungille.

Melkein vuosi sitten

Huomenna on kulunut tasan vuosi siitä, kun palasin kotiin Oulusta. Siellä yliopistollisessa sairaalassa minulle tehtiin sydämen katetriablaatio. Olin kuitenkin sellaisessa kunnossa, että matka kotiin taittui junalla hyvässä seurassa.

Seuraavassa Siiri Nordinin esitys: "Sydämeni osuman sai"

Pidän kovasti

Olin kuullut seuraavan Pekka Strengin kappaleen kauan sitten. En muistanut, miten syvästi se minuun vaikuttaa edelleen.

"Katsele yössä"

Elokuva haaveistakin toivottomuudessa

Vietin viikonlopun minulle hyvin tärkeän ja merkittävän ihmisen kanssa. Viikonloppuun mahtui monta iloista ja arjesta poisvienyttä tapahtumaa. Lauantai-iltana päätimme mennä katsomaan suuren suosion saanutta elokuvaa: "Reindeerspotting - Pako Joulumaasta". Kyseessä on dokumenttielokuva, joka kertoo tarkemmin yhden rovaniemeläisnuoren kavereista ja huumeiden täyttämästä elämästä. Kaikkein koskettavinta elokuvassa oli tajuta, minkälaisessa huumehelvetissä jo kohtalaisen nuoretkin ihmiset voivat elää.

Kuitenkin vaikka tämä 19 - vuotias nuori mies oli syvästi koukussa erilaisiin aineisiin, hänen puheissaan toistui muutaman kerran toivo paremmasta tulevaisuudesta. Hänen haaveensa oli perustaa perhe. Nuori mies näki itsensä myös työssä käyvänä isänä, joka rakentaa perheelleen pienen talon ja huolehtii perheen elannosta.

Elokuva on todella katsomisen arvoinen ja avaa lopullisesti silmät tämän päivän yhdelle todellisuudelle. Kannattaa lukea seuraavasta linkistä tarkemmin Hesarista Matti Rämön arvio elokuvasta.

Vapaaehtoinen vaatimattomuus

Tänään taas mietin töissä, onko sittenkin syytä kieltäytyä uudesta mahdollisesta tehtävästä. Aina silloin tällöin vilahtelee jostain eteeni termi downshifting, jolle yksi suomennos on vapaaehtoinen vaatimattomuus. Ilmiö on uskallusta asettaa rajoja itselleen ja uskallusta irtiottoon jostain vanhoista tottumuksista ja voimavaroja kuluttavista ihmisistä.

Vaikka minulla ei ole tarkoitus irtisanoutua työstäni, pidän mielessä tämän vapaaehtoisen vaatimattomuuden. Valitsen tarkkaan niiden työtovereiden seuran, jotka  kuluttavat vähiten voimavarojani. Onneksi töissä vielä joskus voi valita, kenen kanssa haluaa tehdä yhteistyötä. Vapaa-aikana vietän elämäni onnellisia hetkiä yhdessä minulle tärkeiden ja rakkaiden  ihmisten kanssa.

Jokainen aamu on uusi  mahdollisuus. Valitsin juuri siksi musiikiksi Cat Stevensin "Morning has broken"

Jännitti oikeasti

Jäin tänä vuonna koukkuun "Maajussille morsian" -ohjelmaan. Ohjelmassa säilyi jännitys tähän iltaan asti. Eniten minua kiinnosti, kenet Tea valitsee. Hän oli oppinut  jotain tärkeää aiemmista suhteistaan - tunnistamaan narsistin ja lähetti tyypin matkoihinsa. Toki pitää muistaa, että me katselijat näimme vain pienen osan kaikista farmiviikon tapahtumista. Ensi viikolla tiedetään taas enemmän, miten asiat ovat edenneet.

Abba unelmien luojana

Niin se aika kuluu  Abban Agnetha Fältskog täyttää tänään 60 vuotta.Sen kunniaksi soikoon blogissani nuoruusvuosieni suosikki:

Koskettava elokuva

Olen edelleen vaikuttunut ja mykistynyt tunnekuohusta, jonka sai aikaan elokuva "Aavikon kukka". Ennen kaikkea on koko ajan hyvä pitää mielessä, että elokuva perustuu tositapahtumiin. Niistä alkujaan Somaliasta kotoisin oleva Waris Dirie on kertonut kirjassaan, joka ilmestyi suomeksi jo vuonna 1999. Elokuva tuli ensi-iltaan Suomessa viime perjantaina.

Elokuvassa on paljon asioita, jotka kuohuttavat ja herättävät useita kysymyksiä. Suurin kysymys on, miksi vieläkin sallitaan pienten tyttöjen ympärileikkaukset. On kauhistuttavaa, miten kauaskantoiset seuraukset ympärileikkauksella on naisen elämään. Waris Dirie toimii tällä hetkellä YK:n erityislähettiläänä. Hänen keskeisenä päämääränään on saada ikivanha rituaali loppumaan.

Seuraavasta linkistä pääsee tutustumaan elokuvan juoneen:  http://www.finnkino.fi/movie/6993/

Waris Dirien säätiön sivujen linkki:   http://www.waris-dirie-foundation.com/en/

Melkein jo kevät

Uskomatonta, miten nopeasti lumi on sulanut. Rivitalomme piha on jo lähestulkoon keväisen rapainen. Valo on lisääntynyt ja mieli on kepeä. On suunnitelmia pienistä matkoista ja tapaamisista.

Seuraavaksi soi yksi kevätlaulu: Maledetta Primavera

Liian lähellä

Olen monta kertaa elämässäni törmännyt siihen, että omien vanhempien terveys- ja sairausasioiden hoidossa en olekaan oikea henkilö hoitamaan ja ohjaamaan heitä. Asia on näin siitäkin huolimatta, että olen hoitotyön ammattilainen. Olen ensisijaisesti tytär vanhemmilleni ja sitten vasta jotain muuta. Tavallaan ymmärrän, mistä on kysymys.

Jos viime viikolla olin tuskastunut opiskelijoihin, niin tällä viikolla huolettaa isäni ajoittainen itsepäisyys. Opiskelijoiden kanssa on asioita puitu ja tarkasteltu eri näkökulmista ja päästy asioissa kompromisseihin ja yhteisymmärrykseen.

Isäni kanssa en päässyt parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Ehdotin, että hän olisi jäänyt yöksi kotikuntansa terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hän oli kuivumisen takia tiputuksessa. Hän halusi kuitenkin lähteä kotiin. Yritän ymmärtää isäni ratkaisua ja hyväksyä, että hänellä on itsemääräämisoikeus omiin asioihin. Tapahtuipa yön aikana mitä tahansa, hän on oman valintansa tehnyt.

Olipa taas työviikko

Kyllä joskus työssä ottaa voimille jatkuva valitus ja marmatus erinäisistä asioista. Yritän ymmärtää ja olla rakentava niin hyvin kuin osaan. Mutta joskus en vaan jaksaisi. Nyt on tullut eteen sellainen kohta, jossa on otettava käyttöön kaikki diplomaattiset taidot , jotka hallitsen. On tartuttava toimeen ja kysyttävä suoraan henkilöiltä, mistä johtuu jo opiskelun tässä vaiheessa näkyvä alituinen negatiivisuus. On esitettävä paljon miksi -kysymyksiä. On aika kysyä myös hiljaa itseltään, mistä näitä omaan napaan tuijottavia nuoria oikein tulee. Olen opastanut opiskelijoita asioiden kyseenalaistamiseen. Unohdin ehkä sanoa, että rakentavasti kyseenalaistaa. Se tarkoittaa mm. sitä, että pitää olla myös omia ratkaisuehdotuksia asioiden parantamiseksi eikä vain loukkaavaa asioiden riepottelua.

No onneksi on viikonloppu ja yritän unohtaa työasiat. Nyt on aika rentoutua, kuunnella hyvää musiikkia, katsoa erinomaisia elokuvia ja ihan vaan oleskella.

Musiikkivalintani on The Queenin Bohemian Rhapsody

Kaunein rakkauslaulu

Lauri Ylösen säveltämä, Paula Vesalan sanoittama  ja Johanna  Kurkelan esittämä "Rakkauslaulu" on mielestäni yksi kauneimmista ja herkimmistä rakkauslauluista.

Kohtaamisia

Pari viikkoa sitten tuli ensi-iltaan Saara Cantellin käsikirjoittama ja ohjaama  elokuva  "Kohtaamisia" (klikkaa nimeä, jolloin pääset traileriin). Kävin katsomassa elokuvan  to 11.3. Elokuvan juoni koostui erilaisten ihmisten kohtaamisista, joissa jotkut omalla kummallisella tavalla kytkeytyivät toisiinsa. Jonkun satunnainen kohtaaminen toisen kanssa sai aikaan toisessa mahdollisuuden muutokseen, vaikka tilanne ensin saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Ventovieraan sanat ehkä loukkasivat ensin, mutta lopulta elämä muuttui parempaan suuntaan tai kaaos sai järjestyksen tai sitten ei.

Elokuvan musiikki oli taidokkaasti valittu kuvaamaan juonen kulkuja. "On aina liian vähän aikaa" soi milloin taustamusiikkina milloin kännykän soittoäänenä. Pidin kovasti elokuvasta.

Seuraavassa on sekä Suomen Kuvalehden että Hesarin arvostelut elokuvasta.

Aurinkoa ja valoa

Vietän tänään lomani viimeistä päivää. Aurinko paistaa ja iloitsen valon  lisääntymisestä päivä päivältä. Olin myös ensimmäisen kerran Skype-yhteydessä pieniin sukulaislapsiini. Kotisohvallaan pienet viettivät rauhallista sunnuntaiaamua. Heilläkin on suunnitelmissa ulkoilua niin kuin minullakin.

Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi soi "Päivänsäde ja menninkäinen"

Hyvää syntymäpäivää

Paljon onnea syntymäpäivänäsi sinulle ystäväni!

"Tänä omana päivänäsi
Sulle onnen runsas käsi
tuhlatkoon nyt lahjojaan
sirotelkoon kukkiaan."


Tässä vielä kerran SIG esittää sinulle 
"Hyvää syntymäpäivää"


Vielä kerran kuunnellaan myös
Hurriganesin "I will stay"

Juhlapäivä tulossa

Huomenna on jo maaliskuu. Uskomatonta, miten nopeasti helmikuu menikään. Tänään saapuu luokseni ystävä, jolle 2.3. on merkittävä päivä.

Tulevaa juhlapäivää  odotellessa soitellaan ja kuunnellaan mm. "Bensaa suonissa"

Kylmää ja viimaa vastaan

Harvinaisen kylmä helmikuinen viikonloppu on menossa, vaikka ensi viikolla suuri osa etelän koululaisista viettää hiihtolomaa. Minun lomani alkaa vasta ensi viikonlopun jälkeen.

Kylmää ja viimaa vastaan soi Paula Koivuniemen "Kaikkein kauneinta"

Toipuilen vielä Ystävänpäivänä

Niin siinä kävi, että viime viikon vietin sairauslomaa flunssan takia. Kuumetta ei ollut, mutta muuten oli tukkoinen olo. Kunto ei ole vieläkään ihan ennallaan, mutta töihin menen huomenna.

Ystävänpäivän musiikkivalintani on Dusty Springfieldin esitys  "I only want to be with you"

Musiikkia taudin pahenemista vastaan

Luulin selviäväni tästä kevättalvesta ilman minkäänlaista hengitystieinfektiota, mutta nyt se on jo parina yönä muistuttanut mahdollisuudestaan iskeä minuun. Olen  herännyt kurkkukipuun ja tänään ovat ilmaantuneet nuha ja yskä. Kuumekin tuntuu kolkuttelevan jo ovella. Nyt tarvitsen musiikkia taudin pahenemista vastaan. Valintani on Paula Koivuniemen "Aikuinen nainen"

Sukulaistapaaminen viikonloppuna

Tapasin viikonloppuna minulle rakkaimmat pienet sukulaislapset, joiden kasvua olen saanut seurata. Poika täyttää tänä vuonna 11 vuotta ja tyttö 5 vuotta. Sain sisarusten vanhemmilta luvan julkaista muutaman kuvan. Toivon niistä välittyvän  lasten aitouden ja ilon.

Musiikkitunnelmia viikonlopun matkalta

Tein viikonloppuna pienen matkan kaupunkiin, jossa tapasin ystäväni muutaman viikon tauon jälkeen. Kaupunki sijaitsee juuri sopivan matkan päässä kummankin kotipaikkakunnalta. Lyhyt kohtaaminen oli onnistunut ja vei kummankin ajatukset pois arjesta.

Viikonlopun tunnelmissa valitsin musiikiksi italialaista alkuperää olevan Paula Koivuniemen esityksen "Kuuleeko yö"

Elokuvailtapäivä

Kävin tänään katsomassa Neil Hardwickin ohjaaman elokuvan "Jos rakastat". Pidin elokuvasta pääosin sen omaa elämäänikin eri vaiheissa koskettaneiden hittien takia. Tästä linkistä löytyy elokuvan juoni.

Seuraavassa on elokuvasta  pari mielestäni parasta musiikkiesitystä alkuperäisversioina:
Kristiina Halkolan "Jos rakastat"

Eppu Normaalin "Joka päivä ja jokaikinen yö"

Olipa työviikko

Päätin aloittaessani tätä vuotta, että työ ei saa viedä minua vaan minä vien työtä. Tarkoitan sitä, että työn on pysyttävä tiettyjen aikarajojen sisällä. Mutta kun on niin paljon kaikkea muistettavaa ja selvitettävää, huomaan puhuvani itselleni. Aherrukseni on jatkunut illalla kotonakin. Tarvitsen työssäni erilaisia verkkoympäristöjä, yksi niistä romahti eilen jostain syystä. Tekninen tuki toimii tietysti vain virka-aikana, joten ongelma jäi selvittämättä ja odottamaan yön yli ratkaisua. Tänään olen paikkaillut ja tehnyt verkkomateriaalia uudestaan ts. istunut pitkän tovin tietokoneen ääressä kaikkien muiden askareiden lisäksi. Jo toisen työviikon jälkeen tuntuu, että pieni loma tekisi hyvää. No onneksi on edes viikonloppu edessä.

Virittäydyn  viikonloppuun B.B. Kingin musiikilla: "Better not look down", joka soi mm.  Thelma & Louise -elokuvan taustalla.

Slaavilaista musiikkia viikonlopuksi

Valeammattilaisia liikkeellä

Miten on mahdollista, että valelääkärinä toiminut nuori mies on voinut tehdä työtään kaikessa rauhassa lähes vuoden? Hän on osannut toimia vakuuttavasti työssään ja ollut ilmeisen pidettykin. Ymmärsin uutisista, ettei yksikään potilas ollut tehnyt hänestä valitusta. Petos selvisi sattumalta, kun yllättävä lääkevaje paljasti hänet huijariksi. Hyvä kysymys on, saako tällainen huijari töitä tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalta. Viralliselta taholta vastaus on, että toistaiseksi ei ole olemassa lakia, joka estäisi sen.

Kutsun valeammattilaisiksi myös niitä  koulutuksen saaneita hoitajia, joiden toiminnan seurauksena ihmisiä on kuollut. Ehkä heidän toteuttamansa hoitotyö on  perustunut  vahvaan työn teoreettiseen hallintaan, josta eettinen osaaminen on puuttunut kokonaan. Toivottavasti nämä  yksittäiset valeammattilaiset eivät  muserra terveysalan uskottavuutta ja luottamusta entisestään.

Herkkä enkelilaulu Loppiaisen pakkaspäivään

Huomenna menenkin jo töihin

Aloitan huomenna työt neljän kuukauden vapaan jälkeen. Onneksi ensimmäiselle viikolle on varattu aikaa suunnittelulle, sillä opiskelijaryhmät aloittavat vasta seuraavana maanantaina. On mukava palata tuttuun yhteisöön ja rytmittää päivät työllä. Ainakin nyt tuntuu hyvältä ja  koen jopa ennalta työniloa. Aloitin opettajana nykyisessä työpaikassani 1.1.1990, joten vuosi 2010 on minulle juhlavuosi.

Mitä yritän pitää mielessä, kun aloitan uudelleen työskentelyn?  Sallin itseni edelleen innostua uusista asioista, sillä muuten jämähdän paikoilleen ja työn mielekkyys katoaa. Mutta yritän joka päivä  muistaa, että lukukausien lopulla olen suunnattoman väsynyt, jos en kykene sanomaan EI joissakin kohdissa. Joskus saatan sitoutua johonkin tehtävään niin, etten huomaa ajan kuluvan. Siis työn rajaamiseen minun pitää vielä panostaa entistä enemmän.  Haluan tehdä kuitenkin työtäni edelleen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta rennommin. Yritän koko ajan pitää mielessä, että työ on vain yksi osa elämää ja työstä saatava korvaus mahdollistaa elämäni vapaa-aikana.

Elokuva, joka on nähtävä

Pidän lähes kaikista elokuvista, joissa näyttelijänä on Colin Firth. Hän on on minun ehdoton suosikkinäyttelijäni. Tutustuin häneen ensimmäisen kerran  Mr Darcyna "Ylpeys ja ennakkoluulo" -sarjassa (Klikkaa otsikkoa, jolloin pääset tutustumaan Mr. Darcyyn). Myös "Bridget Jonesin päiväkirjassa"  C.F on, kuinka ollakaan jälleen Mr. Darcyna.

Haluan ehdottomasti nähdä elokuvan "A Single Man", jossa C. F.:n vastanäyttelijänä on Julianne Moore. Hän on toinen suosikkinäyttelijäni, joka teki mielestäni yhden parhaimmista rooleistaan "Tunnit" -elokuvassa.
Toki mainitsemissani elokuvissa on muitakin todella hyviä näyttelijöitä, joiden roolisuoritukset ovat aivan mahtavia.

(Trailereihin  pääsee klikkaamalla  elokuvan nimeä.)

Vuoden 2010 ensimmäisen päivän tunnelmia

Mietin vielä, miksi Nadine Stairin runo herättää minussa toivoa. Kaiketi pääosin siksi, että Nadine saa ajatuksillaan ihmiset pohtimaan elämänsä suuntaa vielä, kun aikaa on todennäköisesti jäljellä enemmän kuin 85 -vuotiaalla Nadinella.


Sain kahdeltakin ystävältä seuraavan Uuden Vuoden toivotuksen, joka on kauneudessaan ja kaikki elämän puolet esiin tuovana erittäin koskettava:
"2010 Uuden Vuoden kynnyksellä... Edessä on sata ovea ja tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.Hyvää Uutta Vuotta 2010!"
(alkuperäinen kirjoittaja on minulle tuntematon)


Sain myös puhelun, joka merkitsi minulle paljon enemmän kuin soittaja osasi edes aavistaa. Puhelu viritti minut  kuuntelemaan herkkää musiikkia. Haluan soittaa blogissani Loppiaisena (6.1.) ensi-iltaan tulevan Neil Hardwickin ohjaaman elokuvan "Jos rakastat" soundtrackin "Jos sä tahdot niin". Se on alkujaan Hectorin kappale. Tässä versiossa esittäjinä ovat  Samuli Edelmann ja Jippu.