Liian lähellä

Olen monta kertaa elämässäni törmännyt siihen, että omien vanhempien terveys- ja sairausasioiden hoidossa en olekaan oikea henkilö hoitamaan ja ohjaamaan heitä. Asia on näin siitäkin huolimatta, että olen hoitotyön ammattilainen. Olen ensisijaisesti tytär vanhemmilleni ja sitten vasta jotain muuta. Tavallaan ymmärrän, mistä on kysymys.

Jos viime viikolla olin tuskastunut opiskelijoihin, niin tällä viikolla huolettaa isäni ajoittainen itsepäisyys. Opiskelijoiden kanssa on asioita puitu ja tarkasteltu eri näkökulmista ja päästy asioissa kompromisseihin ja yhteisymmärrykseen.

Isäni kanssa en päässyt parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun. Ehdotin, että hän olisi jäänyt yöksi kotikuntansa terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa hän oli kuivumisen takia tiputuksessa. Hän halusi kuitenkin lähteä kotiin. Yritän ymmärtää isäni ratkaisua ja hyväksyä, että hänellä on itsemääräämisoikeus omiin asioihin. Tapahtuipa yön aikana mitä tahansa, hän on oman valintansa tehnyt.

Olipa taas työviikko

Kyllä joskus työssä ottaa voimille jatkuva valitus ja marmatus erinäisistä asioista. Yritän ymmärtää ja olla rakentava niin hyvin kuin osaan. Mutta joskus en vaan jaksaisi. Nyt on tullut eteen sellainen kohta, jossa on otettava käyttöön kaikki diplomaattiset taidot , jotka hallitsen. On tartuttava toimeen ja kysyttävä suoraan henkilöiltä, mistä johtuu jo opiskelun tässä vaiheessa näkyvä alituinen negatiivisuus. On esitettävä paljon miksi -kysymyksiä. On aika kysyä myös hiljaa itseltään, mistä näitä omaan napaan tuijottavia nuoria oikein tulee. Olen opastanut opiskelijoita asioiden kyseenalaistamiseen. Unohdin ehkä sanoa, että rakentavasti kyseenalaistaa. Se tarkoittaa mm. sitä, että pitää olla myös omia ratkaisuehdotuksia asioiden parantamiseksi eikä vain loukkaavaa asioiden riepottelua.

No onneksi on viikonloppu ja yritän unohtaa työasiat. Nyt on aika rentoutua, kuunnella hyvää musiikkia, katsoa erinomaisia elokuvia ja ihan vaan oleskella.

Musiikkivalintani on The Queenin Bohemian Rhapsody

Kaunein rakkauslaulu

Lauri Ylösen säveltämä, Paula Vesalan sanoittama  ja Johanna  Kurkelan esittämä "Rakkauslaulu" on mielestäni yksi kauneimmista ja herkimmistä rakkauslauluista.

Kohtaamisia

Pari viikkoa sitten tuli ensi-iltaan Saara Cantellin käsikirjoittama ja ohjaama  elokuva  "Kohtaamisia" (klikkaa nimeä, jolloin pääset traileriin). Kävin katsomassa elokuvan  to 11.3. Elokuvan juoni koostui erilaisten ihmisten kohtaamisista, joissa jotkut omalla kummallisella tavalla kytkeytyivät toisiinsa. Jonkun satunnainen kohtaaminen toisen kanssa sai aikaan toisessa mahdollisuuden muutokseen, vaikka tilanne ensin saattoi vaikuttaa uhkaavalta. Ventovieraan sanat ehkä loukkasivat ensin, mutta lopulta elämä muuttui parempaan suuntaan tai kaaos sai järjestyksen tai sitten ei.

Elokuvan musiikki oli taidokkaasti valittu kuvaamaan juonen kulkuja. "On aina liian vähän aikaa" soi milloin taustamusiikkina milloin kännykän soittoäänenä. Pidin kovasti elokuvasta.

Seuraavassa on sekä Suomen Kuvalehden että Hesarin arvostelut elokuvasta.

Aurinkoa ja valoa

Vietän tänään lomani viimeistä päivää. Aurinko paistaa ja iloitsen valon  lisääntymisestä päivä päivältä. Olin myös ensimmäisen kerran Skype-yhteydessä pieniin sukulaislapsiini. Kotisohvallaan pienet viettivät rauhallista sunnuntaiaamua. Heilläkin on suunnitelmissa ulkoilua niin kuin minullakin.

Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi soi "Päivänsäde ja menninkäinen"

Hyvää syntymäpäivää

Paljon onnea syntymäpäivänäsi sinulle ystäväni!

"Tänä omana päivänäsi
Sulle onnen runsas käsi
tuhlatkoon nyt lahjojaan
sirotelkoon kukkiaan."


Tässä vielä kerran SIG esittää sinulle 
"Hyvää syntymäpäivää"


Vielä kerran kuunnellaan myös
Hurriganesin "I will stay"