Seuraava kohde kaupan jälkeen oli isäni yksi väliaikaisista asuinpaikoista Jalasjärvellä Karjalasta lähdön jälkeen. Isä asui lapsena kuvissa näkyvässä talossa kolme vuotta. Päädyn kahden alimmaisen ikkunan takana olevat huoneet olivat hänen perheensä käytössä. Koin hyvin tärkeäksi sen, että isä sai pysähtyä katsomaan taloa. Jaoimme palan menneisyyttä isän kanssa äitini, siskoni ja minä.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Matkalla menneisyyteenkin
Keskiviikkona oli kohtalaisen hyvä päivä tehdä pieni matka. Ensimmäinen kohde oli Lankatalo Tapion kauppa Kauhajoella. En ole koskaan aiemmin nähnyt niin paljon lankoja ja muuta käsitöihin liittyvää samassa paikassa. Oli vaikea ensin valita, mitä haluaa. Kaikkea oli niin paljon kauniisti aseteltuna.
Seuraava kohde kaupan jälkeen oli isäni yksi väliaikaisista asuinpaikoista Jalasjärvellä Karjalasta lähdön jälkeen. Isä asui lapsena kuvissa näkyvässä talossa kolme vuotta. Päädyn kahden alimmaisen ikkunan takana olevat huoneet olivat hänen perheensä käytössä. Koin hyvin tärkeäksi sen, että isä sai pysähtyä katsomaan taloa. Jaoimme palan menneisyyttä isän kanssa äitini, siskoni ja minä.

Seuraava kohde kaupan jälkeen oli isäni yksi väliaikaisista asuinpaikoista Jalasjärvellä Karjalasta lähdön jälkeen. Isä asui lapsena kuvissa näkyvässä talossa kolme vuotta. Päädyn kahden alimmaisen ikkunan takana olevat huoneet olivat hänen perheensä käytössä. Koin hyvin tärkeäksi sen, että isä sai pysähtyä katsomaan taloa. Jaoimme palan menneisyyttä isän kanssa äitini, siskoni ja minä.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Heinäkuussa kauan sitten
Heinäkuussa 1980 olin Stockholms Sjukhemissa sairaanhoitajana. Eilen illalla ennen unen tuloa tajusin yhtäkkiä, että tuosta on aikaa jo 30 vuotta. Jos olisin valinnut muutamaa kuukautta aiemmin toisin, olisin viettänyt heinäkuuni aivan erilaisissa merkeissä. Mutta kun olin valintani tehnyt, oli asian kanssa elettävä.
Vietin helteisen kesän Tukholmaan tutustuen ja yrittäen päästä sisälle ruotsalaiseen elämänmenoon. Jo silloin Tukholmassa asui paljon ulkomaalaisia. Myös työpaikassani oli useita suomalaisia ja muualta tulleita työntekijöitä, mikä teki työskentelyn ajoittain haasteelliseksi. Tarkoitan mm., jos lääkäri puhui ruotsia puolalaisittain murtaen ja minä kouluruotsillani yritin ymmärtää määräyksen ja kaikin voimin toteuttaa sen ja säilyttää potilasturvallisuuden.
Tänä kesänä olen usein miettinyt, miten uskalsinkaan silloin asettua alttiiksi uuteen ja tuntemattomaan. Vanhemmiten olen tullut ylivarovaiseksi ja liian harkitsevaksi joissakin asioissa. On minulla toki vieläkin haaveita toteutumattomista unelmista ja uskalluksesta hypätä tuntemattomaan maailmaan.
Sain hyvältä ystävältäni 20 vuotta sitten Ulrich Schafferin pienen, sykähdyksiä kirjan "Uskallan ... kohdata elämän kasvoista kasvoihin". Lainaan kirjasta ajatuksia, jotka ovat kantaneet minua elämäni eri vaiheissa:
"Minä uskallan kulkea sumussa.
En halua jäädä paikalleni vain siksi
että pelkään tuntematonta.
Vaarallisempaa on virheiden tekemisen pelossa
jäädä odottamaan
kunnes kaikki kirkastuu
ja pelkän odottelemisen turruttamana
menettää kykynsä uskaltaa.
Pysähtyneenä tilassa
pysähtyy myös kaikki kasvu.
Minä en halua
odottaa elämäni ohi."
Vietin helteisen kesän Tukholmaan tutustuen ja yrittäen päästä sisälle ruotsalaiseen elämänmenoon. Jo silloin Tukholmassa asui paljon ulkomaalaisia. Myös työpaikassani oli useita suomalaisia ja muualta tulleita työntekijöitä, mikä teki työskentelyn ajoittain haasteelliseksi. Tarkoitan mm., jos lääkäri puhui ruotsia puolalaisittain murtaen ja minä kouluruotsillani yritin ymmärtää määräyksen ja kaikin voimin toteuttaa sen ja säilyttää potilasturvallisuuden.
Tänä kesänä olen usein miettinyt, miten uskalsinkaan silloin asettua alttiiksi uuteen ja tuntemattomaan. Vanhemmiten olen tullut ylivarovaiseksi ja liian harkitsevaksi joissakin asioissa. On minulla toki vieläkin haaveita toteutumattomista unelmista ja uskalluksesta hypätä tuntemattomaan maailmaan.
Sain hyvältä ystävältäni 20 vuotta sitten Ulrich Schafferin pienen, sykähdyksiä kirjan "Uskallan ... kohdata elämän kasvoista kasvoihin". Lainaan kirjasta ajatuksia, jotka ovat kantaneet minua elämäni eri vaiheissa:
"Minä uskallan kulkea sumussa.
En halua jäädä paikalleni vain siksi
että pelkään tuntematonta.
Vaarallisempaa on virheiden tekemisen pelossa
jäädä odottamaan
kunnes kaikki kirkastuu
ja pelkän odottelemisen turruttamana
menettää kykynsä uskaltaa.
Pysähtyneenä tilassa
pysähtyy myös kaikki kasvu.
Minä en halua
odottaa elämäni ohi."
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Pienen tytön ja minun yhteinen suosikkilaulu
Kun sukulaistyttöni oli noin kaksi vuotias, hänen ehdoton suosikkinsa oli "Täti Monika". Lauloimme ja leikimme sitä usein yhdessä.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Kesälomalaisten kuvatunnelmia
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Puutarhani vanhat perennat
Kun perustin puutarhani noin kymmenen vuotta sitten, toin muutamia perennoja lapsuuden kotini puutarhasta. Kaikista parhaiten perennoistani, ne näyttävät viihtyvän edelleen. Ehkä ne ovat ajan saatossa karaistuneet aiemmilla kasvupaikoillaan ja kasvattaneet silloin vahvat juuret kuin tarvittaessa juurtuakseen uuteen paikkaan. Yllättäen Varjoliljakin viihtyy hyvin kohtalaisen paahteisella ja valoisalla paikalla.
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Pieni kesäjuhla
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Moottoripyöräajelulla kesätuulessa
Viime viikonloppu oli yksi tähän mennessä kesän helteisimmistä. Meillä oli oiva tilaisuus lähteä sopivassa säässä moottoripyöräajelulle ja tutustumaan toiseen kaupunkiin. Ystäväni on kokenut ja taitava ajaja, minulle taas moottoripyörän kyydissä oleminen on kohtalaisen uusi ja ainutlaatuinen elämys. Oli helppo matkustaa ystäväni kanssa, sillä luotan häneen täydellisesti. Vauhti ja kesätuuli tuntuivat mahtavilta ja aistit olivat avoinna kesälle. Ehkä vielä lähdemme joskus pidemmällekin matkalle jonnekin, josta emme vielä ihan tarkkaan tiedä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)