On niin hyvä olla

Elämä soljuu eteenpäin ja on niin hyvä olla siinä tilassa, jossa nyt olen. Olo tuntuu levolliselta ja moni asia on selkiytynyt pääni sisällä. Enää en haikaile ja odota jotain tapahtuvan ilman omaa panostani.

"Laulu rakastamisen vaikeudesta" on edelleen yksi suosikkikappaleistani. Muistan niin hyvin "Käpy selän alla"  elokuvan herättämän kohun, josta aikuiset puhuivat hiljaa ja matalalla äänellä. Olin silloin, vuonna 1966 vähän vaille kymmenen vuotias.

Pian on aika...

..palata pitkän sairausloman jälkeen töihin. On vaan niin, etten ole innoissani kyseiseen työhön palaamisesta. Jotain tarvitsisi keksiä tilalle, etten katuisi valintojani myöhemmin. Aikansa kutakin, ehkä nyt olisi aika avata tyhjä sivu ja täyttää se eri tavalla kuin eilen.

Vasemman käden tuki taas poissa

Vietän kolmannen kerran viiden vuoden aikana elämää ilman vasemman käden tukea. Kaikki alkoi 15.1.2006, jolloin vasen ranteeni murtui. Ensin  oli monen viikon kipsihoito ja sen jälkeen  saman vuoden syksyllä tehtiin ranteen asennon korjausleikkaus ruuveineen ja luunsiirtoineen. Kunnes  tänä elokuussa  katkesi peukalon  jänne ja se korjattiin 25.8.

Nyt olen taas pitkällä sairauslomalla ja yritän selviytyä arkipäivän askareista käsipuolisena.Kärsivällisemmäksi olen oppinut ja pitkäjänteisyyteni on kasvanut entisestään. Olen ajatellut monta kertaa, miten tässä kaikessa olen ollut sittenkin onnekas, sillä olen kuitenkin oikeakätinen.

Mustikkaa poimimaan

Olen arka kulkemaan metsässä yksin, mutta lähipäivien aikana aion poimia mustikoita mahdollisimmian paljon. Mustikka on marja, josta pidän eniten. Toivon saavani mukaan jonkun, joka on taitava kulkemaan metsässä ja innokas jakamaan kokemuksen kanssani. Mustikan terveysvaikutukset ovat erinomaisia.

Niin nuorena ja niin lahjakas

Tulin tietoiseksi hänen musiikistaan vasta hänen viime viikkoisen kuolemansa jälkeen. Niin nuorena kuollut ja kaunisääninen. Kannattaa kuunnella hänen upeaa musiikkiaan tästä linkistä.

Kesäpäivän kuvia

Kuvaaja on viisivuotias sukulaistyttöni. Kuvausaika on su 10.7.2011. 

Kuin kuka tahansa pieni tyttö

Linda Olssonin kirja "Sonaatti Miriamille" valloitti minut täysin kannesta lähtien. Kannen pieni tyttö voisi olla kuka tahansa, mutta erityisesti hän muistuttaa minun pientä kummityttöäni. Tarinassa minua kiehtoi päähenkilön menneisyyden palasten yhteenliittyminen, joka alkoi yhdestä holokaustia esittävästä valokuvanäyttelyn kuvasta. Sattumien kautta miehen juuret alkavat selkiytyä tyttären traagisen kuoleman jälkeen. Tarina alkaa Uudesta-Seelannista, josta menneisyyden jäljet johtavat Puolaan ja Ruotsiin. Linda Olssonin kerronta on kiehtova ja hieno.

Vihdoin alkoi loma

Niin se vuosi taas vierähti. On aika nauttia loman tuomasta vapaudesta ja oleilusta. Yritän olla asettamatta itselleni paineita, sillä asetan niitä tarpeeksi loman ulkopuolisina aikoina. Teen jotakin, jos huvittaa tai jätän tekemättä, jos ei huvita. En lupaa kenellekään mitään, jos en kykene täyttämään lupausta ilman suuria ponnisteluja. Toivon kesän lopulla voivani sanoa, että kesäni oli hyvä ja sitä muistellessa tulen iloiseksi ja hymy kasvoillani on aito ja kestää pitkään.

"Sen aika näyttää" ....

Silloin joskus -70 -luvulla

Päivi Paunu esiintyi Syksyn sävelessä vuonna 1972 ja minä olin teini keskikoulussa.

Toiveikasta kesän odotusta

Ei tullut Euroviisu -voittoa, mutta tulipa jääkiekon maailmannestaruus.

Letkeää ja toiveikasta kesän odotusta hauskan musiikin tahdissa

Saa nähdä kuinka käy

...tämän illan euoroviisuissa nimittäin. En ole enää moneen vuoteen ollut innokas viisujen seuraaja. Mutta tänään asettaudun tiiviisti television ääreen tai ainakin kuuntelen loput sitten radiosta. Toivon niin kovasti, että Suomen Paradise Oskar selviää ainakin kolmen parhaan joukkoon.

"Älä unohda minua"..

Noin 20 vuotta sitten elämässäni oli hän, jonka kanssa kuuntelimme rakkautta vannoen ja toivoen "Älä unohda minua". Enkä ole unohtanut häntä, suhde häneen on vain muuttunut jo kauan sitten etäiseksi ja asialliseksi.

Hiihtokelejä kokemassa

Viime viikolla vietin pitkästä aikaa lomaa Lapissa, Levillä. Perinteinen murtomaahiihto on minun lajini. Aluksi otti koville, mutta viimeisenä päivänä kunto kesti korkeimmatkin nousut. Matkalla opin lisää suvustani ja itsestäni.

Muistelen ABBA -aikoja

Tänä iltana  Yle Teema esitteli kaksi ABBA -elokuvaa. Muistan, miten usein soi illan aikana silloin joskus Dancing Queen:

Rakkausmusiikkia viikonlopuksi

Kuinka ollakaan luen kirjaa...

.."Irti oravanpyörästä", jonka on kirjoittanut Kaarina Davis. Lyhyt kyvaus kirjan tarinasta löytyy täältä.
Minunkin aikani alkaa olla kypsä suureen muutokseen, joka odottaa jo oven takana. Pitäisi vaan uskaltaa  heittäytyä vielä enemmän, mitä olen elämäni aikana uskaltanut. Olen heittäytynyt joskus turhan väärissäkin paikoissa, mutta kaikesta olen tähän mennessä selviytynyt enemmän tai vähemmän ehjänä.

Aurinko paistaa ja ylihuomenna on jo maaliskuu!!

Tulipalojen sammuttelua

Kuvailen nykyistä työtäni tulipalojen sammutteluksi, sillä teen pieniä byrokraattisia viilauksia  erilaisiiin ohjeisiin.  ja vastailen mitä omituisimpiin kysymyksiin. Tunnen, että en pääse suuriin kokonaisuuksiin käsiksi ollenkaan.  Mietin, meneekö joku puoli osaamisestani hukkaan nykyisessä työssä. Enpä osannut syyskuussa myöskään aavistaa, että valta on joillekin aiemmin tuntemilleni ihmisille mennyt vuosien varrella päähän oikein kunnolla.

Nyt on aika levätä, rentoutua, haaveilla ja päästää mielikuvitus valloilleen.

Tänään päätin

..että tästä sunnuntaista eteenpäin asennoidun uudella tavalla itseeni ja elämääni vaikuttaviin ihmisiin ja asioihin. Tänään tapahtui sellaista, mikä antaa aihetta uskaltaa vihdoin muuttaa ajattelun rataa ja kiertää sitä toiseen suuntaan. Arvostan sitä, mitä olen saavuttanut Tyydyn siihen, mitä en ole saavuttanut. Eräs ystäväni sanoi kerran:  kaikkea ei voi saada. Aurinko paistaa tänään kirkkaamin kuin koskaan muistan sen aiemmin paistaneen. Voin esiin pyrkivästä flunssasta huolimatta hyvin.

Kesällä 1981  Pohjois-Karoliinassa 

Rohkea ja järkevä ratkaisu

Sydänongelmien takia elämän tärkeysjärjestys aiheuttaa jatkuvaa asioiden punnitsemista.  Viime maanantaina vaihdettiin edelleen läsnäoleviin rytmihäiriöihini uusi lääke  dronedaroni, valmistenimeltään Multaq. Lääkkeen pitäisi vaikuttaa  juuri eteisperäisiin rytmiongelmiin. Vielä en osaa sanoa, onko lääke tehokas, mutta toivon kovasti niin.  Pohdin taas kerran, mikä on olennaisinta tässä elämässä. Töissä pitää tietysti käydä. Kysyn kuitenkin,  onko työ kuitenkin niin uuvuttavaa, että siitä saatua korvausta en jaksa hyödyntää vapaa-aikana. Onnittelin viime viikolla kolleegaani, joka uskalsi sanoa itsensä irti. Miten viisas ja rohkea hän oli, kun uskalsi tehdä elämän laatua parantavan ratkaisun. "Olen aina pitänyt häntä järkevänä" - sanoi toinen kolleega ja onnitteli myös ratkaisun tehnyttä.

Täältä löytyy asiaa työuupumuksesta.

"Voi mua väsynyttä..."

..laulaa Eppu Normaali Entisten Nuorten Sävellalhjassa. Olen löytänyt Eput vasta muutama vuosi sitten. Ihailen loistavaa sanoitusten riimittelyä ja rentoa esiintymistä. Martti Syrjä oli viime syksynä Mansikkapaikalla . Oli hienoa, miten avoimesti hän kertoi  ei aina niin helposta elämästään.

Martti Syrjä, kuva Yle Areena

Olkaa hyvä, jaan kanssane:
"Nyt reppu jupiset riimini rupiset"